Kaksi tiivistä kirjoitelmaa - almuverosta ja paastosta

Kaksi tiivistä kirjoitelmaa koskien almuveroa ja paastoa

Arvostettu Shaykh

Abdul-Aziz bin Abdullah bin Baaz

- Allah armahtakoon hänet.

Ensimmäinen kirjoitelma

tärkeistä almuveroa (zakaat) koskevista selvityksistä

Allahin, Armeliaimman, Armahtajan nimeen.

Kaikki kiitokset ja ylistykset kuuluvat yksin Allahille. Olkoon Hänen kehunsa ja rauhansa profeetan yllä, jonka jälkeen ei tule profeettaa, sekä hänen perheensä ja seuralaistensa yllä. Mitä tulee seuraavaksi:

Näiden sanojen kirjoittamisen motiivina on neuvon antaminen ja muistutus almuveron velvollisuudesta, jota monet muslimit ovat laiminlyöneet. Heistä moni ei ole suorittanut sitä säädetyllä tavalla, huolimatta sen suuresta asemasta ja siitä, että se on yksi islamin viidestä pilarista. Se rakentuu niiden varaan, kuten tulee ilmi profeetan ﷺ lausunnosta: “Islam rakentuu viidelle (pilarille): (1) uskontunnustus, ettei ole muuta palvomisen arvoista jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Allahin sanansaattaja, (2) rukouksen suorittaminen, (3) almuveron antaminen, (4) ramadan-kuukauden paastoaminen, (5) ja pyhiinvaellus taloon (Kaabaan).” [1], Tämän (al-Bukhari ja Muslim) hadithin autenttisuudesta ollaan yksimielisiä. [1] Sahih al-Bukhari (8) ja Sahih Muslim (16).

Almuveron pakollisuus muslimeille on yksi islamin ilmeisimmistä hyveistä ja osoitus sen huolenpidosta seuraajiaan kohtaan. Tämä johtuu almuveron monista hyödyistä sekä suuren tarpeen vuoksi, jota köyhillä muslimeilla on sitä kohtaan.

Sen hyötyihin kuuluu myös kiintymyksen siteiden vahvistaminen rikkaan ja köyhän välillä, sillä sielut ovat luonnostaan taipuvaisia rakastamaan häntä, joka on osoittanut niille hyvyyttä.

Ja sen hyötyihin kuuluu myös sielun puhdistaminen, sen kasvattaminen (hyveellisyydessä) sekä sen pitäminen kaukana ahneudesta ja haluttomuudesta antaa. Tähän merkitykseen Koraani on viitannut Hänen - Korkeimman - lausunnossaan: "Ota heidän omaisuuksistaan almuvero, joka puhdistaa heidät ja kasvattaa heitä hyveellisyydessä - -." [At-Tawba:103]

Se myös totuttaa muslimia runsaskätisyyteen, anteliaisuuteen ja myötätuntoon tarvitsevia kohtaan.

Ja sen hyötyihin kuuluu siunauksen, (omaisuuden) kasvun ja Allahilta tulevan korvauksen saaminen, kuten Hän - Korkein - sanoi: "- - ja mitä tahansa te annatte, Hän tulee korvaamaan sen, ja Hän on paras elannon Antajista." [Saba:39]. Ja profeetta ﷺ sanoi autenttisessa hadithissa, että Allah sanoi: “Oi, Aadamin jälkeläinen, anna, niin Me annamme sinulle - -” [2]. Ja näiden lisäksi on monia muita hyötyjä. [2] Tämän raportoi Muslim (993).

Totisesti, ankara varoitus on annettu niille, jotka ovat ahneita sen suhteen tai laiminlyövät sen antamisen. Allah - Korkein - sanoi: "- - ja ne, jotka hamstraavat kultaa ja hopeaa eivätkä kuluta sitä Allahin tiellä - julista heille tuskallinen rangaistus. (34) Päivänä, jona sitä (eli antamatonta almuveroa kuten rahaa, kultaa ja hopeaa) kuumennetaan helvetin tulessa ja sillä polttomerkitään heidän otsansa, sivunsa ja selkänsä. (Ja heille sanotaan): 'Tämä on sitä, mitä keräsitte itsellenne. Maistakaa siis sitä, mitä keräsitte.'" [At-Tawba: 34–35], Kaikki omaisuus, josta (määrättyä) almuveroa ei anneta, on hamstrattua omaisuutta (kanz), jolla sen omistajaa tullaan rankaisemaan tuomiopäivänä. Tähän viittaa autenttinen hadith profeetalta ﷺ, jossa hän sanoi: "Ei ole kullan ja hopean omistajaa, joka ei suorita niihin liittyvää velvollisuutta (eli almuveron antamista), paitsi että ylösnousemuksen päivänä hänelle paiskataan laattoja tulesta. Niitä kuumennetaan hänen päällään helvetin tulessa, ja hänen kylkensä, otsansa ja selkänsä poltetaan niillä. Aina kun ne jäähtyvät, ne palautetaan hänelle päivänä, jonka pituus on viisikymmentätuhatta vuotta, kunnes palvelijoiden keskuuteen ratkaistaan oikeudenmukainen tuomio. Sitten hänelle näytetään hänen tiensä - joko paratiisiin tai tuleen." [3] [3] Tämän raportoi Muslim (987).

Sitten profeetta ﷺ mainitsi kamelien, lehmän ja lampaiden omistajan, joka ei antanut niistä almuveroa. Hän ﷺ kertoi, että omistajaa tullaan rankaisemaan niillä ylösnousemuksen päivänä.

Ja on raportoitu autenttisesti Allahin sanansaattajalta ﷺ, että hän sanoi: "Hänen omaisuutensa, jolle Allah antoi varallisuutta, mutta hän ei antanut sen almuveroa, tulee ilmestymään hänen luokseen kaljupäisenä, myrkyllisenä käärmeenä, jolla on kaksi pistettä myrkyllisyyden merkkinä. Se tulee kietoutumaan hänen kaulaansa ylösnousemuksen päivänä, tarttumaan sitten hänen leukaperiinsä (eli suupieliinsä) ja sanomaan: ’Minä olen sinun varallisuutesi, minä olen sinun hamstraama aarteesi’." Sitten profeetta ﷺ resitoi Korkeimman lausunnon: "Olkoon ne luulematta, jotka ovat pihejä siitä, mitä Allah on heille siunannut, sen olevan heille hyväksi. Päinvastoin - se on heille pahaksi. Heidän kaulansa tullaan kietomaan ylösnousemuksen päivänä sillä, mistä he olivat pihejä (eivätkä maksaneet almuveroa) - -." [Al Imran: 180][4]. [4] Sahih Bukhari (1338).

Almuvero on pakollista neljän varallisuuden tyypistä: (1) maan tuottamista viljoista ja hedelmistä (joita voidaan kuivata ja säilyttää), (2) laiduntavasta karjasta, (3) kullasta ja hopeasta sekä (4) kauppatavarasta.

“Jokaiselle näistä neljästä lajista on määrätty vähimmäismäärä almuveron maksamiseksi (nisaab), jota kyseistä omaisuutta täytyy olla, eikä almuvero ole pakollinen sitä pienemmästä määrästä. Jyvien ja hedelmien vähimmäismäärä on viisi wasq-tilavuusyksikköä. Yksi wasq vastaa kuuttakymmentä profeetan ﷺ saa'-mittaa, joten taateleista, rusinoista, vehnästä, riisistä, ohrasta ja vastaavista vähimmäismäärä on kolmesataa profeetan ﷺ saa'ta. Yksi saa' on neljä (kahden käden) kourallista, mitattuna keskikokoisen miehen kahdella kädellä, kun ne ovat täynnä.

Tällöin maksettava osuus on kymmenesosa, jos taatelipalmut ja viljelykasvit saavat kastelunsa ilman kustannuksia, kuten sateesta, joista, virtaavista lähteistä ja vastaavista.

Jos taas kasteluun liittyy kustannuksia ja vaivaa, kuten vettä nostavien koneiden ja laitteiden avulla, silloin pakollinen osuus siitä on puolet kymmenesosasta, kuten on vahvistettu autenttisessa hadithissa Allahin sanansaattajalta ﷺ.

Mitä tulee vapaasti laiduntavien kamelien, nautojen ja lampaiden vähimmäismäärään (nisaab), siitä on yksityiskohtainen selitys autenttisissa haditheissa Allahin sanansaattajalta ﷺ. Kuka ikinä haluaa tietää siitä, voi kysyä siitä oppineilta. Jos tarkoituksenamme (tämän kirjoitelman suhteen) ei olisi ollut lyhyys, olisimme käyneet sen läpi täyden hyödyn vuoksi.

Hopean vähimmäismäärä (nisaab) on sataneljäkymmentä mithqalia (eli noin 595 grammaa), ja sen määrä Saudi-Arabian dirhameina on (noin) viisikymmentäkuusi rialia (ja sen arvo rahassa vaihtelee riippuen kurssista, valuutasta ja vuodesta).

Kullan vähimmäismäärä on kaksikymmentä mithqalia (eli noin 85 grammaa), vastaten yhtätoista ja kolmea seitsemäsosaa (eli käytännössä noin 11,428) Saudi-Arabian kultarahaa (guineaa) eli yhdeksääkymmentäkahta grammaa. Näistä (kullan ja hopean arvoista ja kaikesta, mikä menee niiden yli) on maksettava neljäsosa kymmenesosasta (2,5 %) siltä, joka omistaa (vähintään) vähimmäismäärän (nisaabin) verran jompaa kumpaa niistä (tai niiden arvoa rahana), ja jonka hallussa se on ollut kokonaisen (islamilaisen) vuoden.

(Kauppatavaran) voitto seuraa pääomaa, eikä se vaadi uutta vuotta (vaan almuvero maksetaan nisaabin saavuttamisen jälkeen vuoden kuluttua siitä omaisuudesta, joka silloin on olemassa, mukaan lukien voitto ja pääoma). Samoin laiduntavan karjan jälkeläiset ovat osa laumaa eivätkä ne vaadi uutta vuotta (vaan almuvero maksetaan nisaabin saavuttamisen jälkeen vuoden kuluttua siitä eläinten määrästä, joka silloin on olemassa), jos alkuperäinen lauma on vähimmäismäärän (nisaab) suuruinen.

Kullan ja hopean suhteen niiden säädös koskee myös nykyään käytössä olevaa paperirahaa, olipa sen nimenä dirhami, dinaari, dollari tai jokin muu. Jos sen arvo saavuttaa hopean tai kullan vähimmäismäärän (nisaabin) ja sitä on omistettu vuoden ajan, tulee siitä antaa almuvero.

Rahan kanssa samaan luokkaan kuuluvat myös naisten korut, jotka ovat kultaa tai hopeaa, erityisesti silloin kun ne saavuttavat vähimmäismäärän (nisaab) ja niitä on omistettu (islamilaisen) vuoden ajan. Niistä on maksettava almuvero, vaikka ne olisivat tarkoitettu käyttöä tai lainaamista varten - oppineiden kahdesta mielipiteestä oikeamman mukaan - johtuen profeetan ﷺ yleisestä lausunnosta: "Kullan ja hopean omistajalle, joka ei anna sen almuveroa, tullaan tuomiopäivänä muotoilemaan siitä tulisia levyjä." [5] Edellä mainitun hadithin loppuun asti. [5] Tämän raportoi Muslim (987).

Ja kun on vahvistettu, että profeetta ﷺ näki erään naisen kädessä kaksi kultaista rannerengasta ja sanoi: "Annatko tästä almuveroa?" Hän vastasi: "En." Hän sanoi: "Iloitsisitko, jos Allah pukisi sinulle Tuomiopäivänä kaksi tulesta tehtyä rannerengasta?" Silloin hän heitti ne pois ja sanoi: "Ne kuuluvat Allahille ja Hänen sanansaattajalleen." [6] [6] Tämän raportoi Abu Dawud (1563) ja an-Nasa'i (2270) hyvällä (hasan) kertomaketjulla.

On myös vahvistettu Umm Salamalta - Allah olkoon tyytyväinen häneen - että hän käytti kultakoruja ja sanoi: "Oi Allahin sanansaattaja, onko tämä hamstrattua omaisuutta (kanz)?" Profeetta ﷺ vastasi: "Mikä ikinä saavuttaa määrän, josta almuveroa on annettava ja se on annettu, ei ole hamstrattua omaisuutta (kanz)." [7] Ja on muita tähän merkitykseen viittaavia haditheja. [7] Tämän raportoi Abu Dawud (1564).

Mitä tulee kauppatavaroihin eli myytäväksi tarkoitettuihin hyödykkeisiin, ne arvioidaan vuoden lopussa. Niiden (sen hetkeisestä) arvosta maksetaan silloin neljäsosa kymmenesosasta (2,5 %), huolimatta siitä, onko niiden arvo (tuon vuoden jälkeen) sama kuin niiden hinta, suurempi vai pienempi, sillä Samura - Allah olkoon tyytyväinen häneen - sanoi hadithissaan: "Allahin sanansaattajalla ﷺ oli tapana käskeä meitä antamaan almuveroa siitä, mitä valmistimme myytäväksi." [8] [8] Tämän raportoi Abu Dawud (1562).

Tähän sisältyvät myyntiin tarkoitetut maa-alueet, rakennukset, autot, vettä nostavat koneet sekä muut vastaavat myyntiin tarkoitetut kauppatavarat.

Mitä tulee rakennuksiin, jotka on tarkoitettu vuokrattavaksi eikä myytäväksi, almuvero maksetaan niiden vuokratuloista (jota jää voitolle), kun vuosi on kulunut umpeen. Itse rakennuksista ei kuitenkaan makseta almuveroa, koska niitä ei ole tarkoitettu myytäväksi. Samoin yksityisautoista ja vuokra-autoista ei makseta almuveroa, jos niitä ei ole tarkoitettu myytäväksi, vaan niiden omistaja on ostanut ne käyttöä varten.

Ja jos taksin omistajalle tai muulle henkilölle kertyy rahaa (säästöön), joka saavuttaa vähimmäismäärän (nisaabin), hänen tulee antaa siitä almuvero, kun täysi (islamilainen) vuosi on kulunut. Ei ole väliä oliko hän säästänyt sen elatusmenoihin, avioliittoa varten, kiinteistön ostamista varten, velan maksamiseen tai muihin vastaaviin tarkoituksiin. Tämä johtuu islamilaisen lainsäädännön todisteiden yleisestä merkityksestä, jotka osoittavat almuveron pakollisuuden tällaisessa tapauksessa.

Oikea oppineiden mielipide on, että velka ei estä almuveroa edellä mainitun perusteella.

Vastaavasti oppineiden enemmistön mukaan almuvero on pakollinen orpojen ja mielisairaiden omaisuudesta, kun se saavuttaa vähimmäismäärän (nisaabin) ja siitä on kulunut vuosi. Ja heidän holhoojiensa velvollisuus on antaa se heidän puolestaan vuoden täyttyessä, tehden aikomuksen heidän nimissään. Tämä johtuu todisteiden yleisestä merkityksestä, kuten profeetan ﷺ lausunto Muadhin - Allah olkoon tyytyväinen häneen - hadithissa, jossa hän lähetti hänet Jemenin kansan luo (sanoen): "Totisesti, Allah on määrännyt almuveron pakolliseksi velvollisuudeksi heidän omaisuudestaan, joka otetaan heidän rikkailtaan ja annetaan heidän köyhilleen." [9] [9] Al-Bukhari (1395) ja Muslim (19).

Almuvero on Allahin oikeus, eikä sillä tule suosia niitä, jotka eivät ole siihen oikeutettuja. Sillä ei myöskään tule tuoda itselleen hyötyä tai torjua vahinkoa, suojella omaisuuttaan tai torjua moitteita. Pikemminkin muslimin tulee antaa almuveronsa sen ansaitseville, koska he ovat siihen oikeutettuja - ei mistään muusta syystä. Tämä tulee tehdä hyvillä mielin ja vilpittömästi Allahin vuoksi, jotta henkilön velvollisuus täyttyisi ja hän ansaitsisi runsaan palkkion ja korvauksen.

Allah on selventänyt Kirjassaan almuveroon oikeutetut ihmiset. Hän - Korkein - sanoi: "Totisesti, almut ovat ainoastaan köyhille ja tarpeessa oleville, niiden keräämisestä vastaaville, niille, joiden sydämiä pyritään tuomaan yhteen (islamin tielle), orjien vapauttamiseen, velkaantuneille, Allahin tiellä oleville ja (jumissa olevalle) matkustajalle. Tämä on velvoite Allahilta, ja Allah on Kaikkitietävä, Viisain." [At-Tawba:60].

Tämän jalon jakeen päättäminen näillä kahdella mahtavalla nimellä on Allahin muistutus palvelijoilleen siitä, että Hän on Kaikkitietävä palvelijoidensa tilasta: kuka heistä ansaitsee almuja ja kuka ei. Ja Hän on Viisas laeissaan ja määräyksissään, sillä Hän asettaa asiat ainoastaan niille kuuluville paikoille, vaikka jotkin Hänen viisautensa salaisuuksista jäisivätkin joiltakin ihmisiltä piiloon. Tämä on siksi, jotta palvelijat voisivat luottaa Hänen lakiinsa ja alistua Hänen tuomioonsa.

Pyydämme Allahilta, että Hän soisi meille ja muslimeille syvää ymmärrystä Hänen uskonnostaan, vilpittömyyttä suhteessamme Häneen, intoa kilpailla Häntä miellyttävissä asioissa ja suojaa kaikkea vastaan, mikä aiheuttaa Hänen vihansa. Totisesti Hän on Kuuleva, Lähellä.

Ja Allahin kehut ja rauha olkoon Hänen palvelijansa ja sanansaattajansa Muhammadin ja hänen perheensä ja seuralaistensa yllä.

Islamilaisen tieteen tutkimuksen hallituksen (Al-aam li-idaaraat al-buhuuth al-ilmiyyah) pääjohtaja

Uskonnollisten lausuntojen (fatwa) antaminen, kutsutyö (dawah) sekä ohjaus

Arvostettu Shaykh: Abdul-Aziz bin Abdullaah bin Baaz

Toinen tiivis kirjoitelma

koskien ramadanin paastoa, sen yörukouksia ja niiden tärkeiden säädösten selkeyttämistä, jotka saattavat olla joillekin ihmisille epäselviä.

Allahin, Armeliaimman, Armahtajan nimeen.

Abdul-Aziz bin Abdullah bin Baazilta, niille muslimeille, jotka tämän lukevat - Allah johdattakoon minua ja heitä uskon tielle, ja suokoon Hän minulle ja heille menestyksen sunnan ja Koraanin ymmärtämisessä, aameen.

Allahin rauha, armo ja siunaukset olkoon yllänne.

Mitä tulee seuraavaksi: Tämä on tiivis neuvo, joka käsittelee ramadanin (kuukauden) paastoa, sen yörukouksia, sen aikana hyvillä ja hurskailla teoilla kilpailemisen hyveellisyyttä, ja joka selkeyttää tärkeitä säädöksiä, jotka saattavat olla joillekin ihmisille epäselviä.

On vahvistettu, että Allahin sanansaattaja ﷺ tapasi julistaa ilosanomaa seuralaisilleen Ramadan-kuukauden saapumisesta. Hän ﷺ kertoi heille sen olevan kuukausi, jolloin Armon ja Paratiisin ovet avataan, Helvetin ovet suljetaan ja paholaiset kahlitaan, ja sanoi: “Kun Ramadanin ensimmäinen yö koittaa, Paratiisin portit avataan, eikä mitään niistä suljeta. Ja Helvetin portit suljetaan, eikä mitään niistä avata, ja paholaiset kahlehditaan. Kutsuja tulee kutsumaan: 'Oi hyvyyden tavoittelija, lähesty, ja oi pahuuden tavoittelija, pidättäydy!' Ja Allahilla on ihmisiä, jotka Hän vapauttaa Tulesta, ja tämä tapahtuu joka (ramadanin) yö.”[1] [1] Tämän raportoivat at-Tirmidhi (682) ja Ibn Majah (1642).

Ja profeetta ﷺ sanoi: "Teidän luoksenne on saapunut Ramadanin kuukausi - siunausten kuukausi. Silloin Allah ympäröi teidät antaen armon laskeutua, pyyhkien pois syntinne ja vastaten rukouksiinne. Allah katsoo hyvään kilpailemistanne siinä ja ylpeilee teillä enkeleilleen. Näyttäkää siis Allahille itsestänne hyvää, sillä kurja on se, joka siinä jää vaille Allahin armoa." [2] [2] Tämän raportoi at-Tabaraani (2238) hänen Musnadissaan.

Ja profeetta ﷺ sanoi: "Kuka ikinä paastoaa ramadanin uskosta ja palkkiota toivoen, hänelle annetaan anteeksi hänen menneet syntinsä. Kuka ikinä rukoilee ramadanin öinä uskosta ja palkkiota toivoen, hänelle annetaan anteeksi hänen menneet syntinsä. Kuka ikinä seisoo rukouksessa kohtalon yönä (laylat ul-qadr) uskosta ja palkkiota toivoen, hänelle annetaan anteeksi hänen menneet syntinsä" [3]. [3] Tämän raportoivat al-Bukhari (2014) ja Muslim (760).

Ja Profeetta ﷺ sanoi: "Allah sanoo: ’Kaikki Aadamin jälkeläisen teot ovat hänelle itselleen. Hän saa hyvästä teosta palkkiota kymmenkertaisesti - tai jopa seitsemänsataankertaiseen asti - paitsi paasto. Se on Minulle, ja Minä palkitsen siitä (miten tahdon), sillä hän jätti himonsa, ruokansa ja juomansa Minun vuokseni. Paastoavalla on kaksi iloa: ilo paastonsa rikkoessaan ja ilo kohdatessaan Valtiaansa. Ja paastoavan suun haju on Allahin luona parempi kuin myskin tuoksu." [4]. [4] Tämän raportoi Ibn Majah (1638).

Haditheja ramadanin paaston ja sen yörukousten hyveellisyydestä sekä yleisesti paastoamisen hyveellisyydestä on monia.

Siksi uskovaisen tulee käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta, joka on se, että Allah on suonut hänen saavuttaa ramadan-kuukauden. Hänen tulee kiiruhtaa hurskaisiin tekoihin, varoa huonoja tekoja ja ahertaa suorittaakseen mitä Allah on tehnyt hänelle pakolliseksi - erityisesti viisi pakollista rukousta. Ne muodostavat islamin peruspilarin ja ne ovat uskontunnustuksen jälkeen suurimmat velvollisuudet. Jokaisen muslimimiehen ja -naisen velvollisuus on pitää niistä kiinni ja suorittaa ne ajallaan hartaasti ja tyyneydellä.

Miesten kohdalla yksi sen tärkeimmistä velvollisuuksista on sen suorittaminen yhteisrukouksessa Allahin taloissa, joiden Allah on sallinut tulla korotetuiksi ja joissa Hänen nimeään muistellaan, kuten Hän sanoi: "Suorittakaa rukoukset, antakaa (säädetyt) almuverot ja kumartakaa kumartavien kanssa." [Al-Baqarah:43] Ja Allah - Korkein - sanoi: "Pitäkää kiinni rukouksista, ja (erityisesti) keskimmäisestä rukouksesta, ja seiskää Allahin edessä nöyrän omistautuneina." [Al-Baqarah:238]. Ja Hän sanoi: "Uskovaiset ovat totisesti menestyneitä - nuo, jotka ovat rukouksessaan nöyrän omistautuneita." [Al-Mu'minun:1-2] Ja Hän sanoi: "Ja ne, jotka pitävät kiinni rukouksistaan - he ovat perillisiä, jotka perivät paratiisin korkeimman tason (Firdaws). He tulevat asumaan siellä ikuisesti." [Al-Mu'minuun:9-11] Ja profeetta ﷺ sanoi: "Liitto, joka erottaa meidät heistä on rukous, joten kuka ikinä hylkää sen, on totisesti epäuskonut" [5]. [5] Tämän raportoivat at-Tirmidhi (2621) ja Ibn Majah (1079).

Tärkein velvollisuus rukouksen jälkeen on almuveron antaminen, kuten profeetta ﷺ sanoi: “Ja heitä ei käsketty paitsi, että he palvoisivat Allahia vilpittömästi, tehden uskonnon oikeamielisesti Hänelle, ja suorittaa rukous ja antaa almuvero - ja tuo on oikea uskonto.” [Al-Bayyinah:5]. Allah - Korkein - sanoi: "Suorittakaa rukoukset ja antakaa almuvero ja totelkaa sanansaattajaa, jotta teistä tulisi armahdettuja." [an-Nuur:56].

Ja totisesti, Allahin Mahtava kirja ja Hänen jalon sanansaattajansa sunna osoittavat, että sitä, joka ei maksa varallisuudestaan almuveroa, tullaan rankaisemaan siitä ylösnousemuksen päivänä.

Tärkein asia rukouksen ja almuveron jälkeen on ramadanin paasto, joka on yksi islamin viidestä pilarista, jotka on mainittu profeetan ﷺ lausunnossa: "Islam rakentuu viiteen (pilariin): (1) uskontunnustus, ettei ole muuta palvomisen arvoista jumalaa kuin Allah ja että Muhammad on Allahin sanansaattaja, (2) rukouksen suorittaminen, (3) almuveron antaminen, (4) ramadan-kuukauden paastoaminen (5) ja pyhiinvaellus taloon." [6] [6] Tämän raportoivat al-Bukhari (8) ja Muslim (16).

Muslimin on suojeltava paastoaan ja yörukouksiaan niiltä sanoilta ja teoilta, jotka Allah on hänelle kieltänyt, sillä paaston tarkoitus on Allahin totteleminen, Hänen pyhien kieltojensa kunnioittaminen, sielun kamppailu omia mielihalujaan vastaan tottelevaisuudessa Valtiaalleen ja sen totuttaminen kärsivällisyyteen siinä, mitä Allah on kieltänyt. Tarkoitus ei ole pelkästään luopua ruoasta, juomasta ja muista paaston rikkovista asioista. Tästä syystä on kerrottu autenttisesti Allahin sanansaattajalta ﷺ, että hän sanoi: "Paasto on suojakilpi. Kun jollakulla teistä on paastopäivä, olkoon hän puhumatta säädyttömästi ja olkoon hän korottamatta ääntään. Jos joku haukkuu häntä tai käy hänen kimppuunsa, sanokoon hän: 'Minä paastoan'." [7] Ja hänen ﷺ on autenttisesti kerrottu sanoneen: "Kuka ikinä ei luovu valheellisesta puheesta, sen mukaan toimimisesta ja säädyttömästä käytöksestä - Allahilla ei ole tarvetta sille, että hän luopuu ruoastaan ja juomastaan." [8] Näistä ja muista teksteistä käy siis ilmi, että paastoavan velvollisuus on välttää kaikkea, mitä Allah on hänelle kieltänyt, ja noudattaa kaikkea, mitä Allah on hänelle määrännyt. Siten hänelle on toivoa anteeksiannosta, vapautuksesta tulesta sekä paaston ja yörukousten hyväksymisestä. [7] Tämän raportoivat al-Bukhari (1904) ja An-Nasa'i (2537). [8] Tämän raportoivat al-Bukhari (1804) ja Abu Dawud (2362).

On myös asioita, jotka eivät ole kaikkien ihmisten tiedossa.

Näiden joukosta on se, että muslimin velvollisuus on paastota uskosta ja palkkiota toivoen, ei esittelyn tai maineen vuoksi, eikä myöskään vain seuratakseen muita ihmisiä sokeasti tai seuratakseen perheensä tai yhteisönsä tapoja. Sen sijaan paaston ainoana motivaationa tulee olla usko siihen, että Allah on säätänyt sen pakolliseksi, ja toivo saada siitä palkkiota Valtiaaltaan. Samalla tavoin muslimin tulee suorittaa ramadanin yörukoukset uskosta ja palkkiota toivoen, ei mistään muusta syystä. Tästä syystä profeetta ﷺ sanoi: "Kuka ikinä paastoaa ramadanin uskossa ja palkkiota toivoen, hänelle annetaan hänen aiemmat syntinsä anteeksi. Ja kuka ikinä rukoilee ramadanin öinä uskossa ja palkkiota toivoen, hänelle annetaan hänen aiemmat syntinsä anteeksi. Ja kuka ikinä rukoilee kohtalon yönä (Laylat ul-Qadr) uskossa ja palkkiota toivoen, hänelle annetaan hänen aiemmat syntinsä anteeksi." [9] [9] Tämän raportoivat al-Bukhari (2014) ja Muslim (760).

Niihin asioihin, joiden säädös voi olla joillekin ihmisille epäselvä, kuuluvat paastoavan henkilön kohdalle osuvat haavat, nenäverenvuoto, oksentaminen tai se, että hänen kurkkuunsa joutuu vettä tai bensiiniä (haistaessa) tahattomasti. Mikään näistä asioista ei riko paastoa. Mutta jos joku oksentaa tahallaan, hänen paastonsa rikkoutuu, sillä profeetta ﷺ sanoi: "Kuka ikinä oksentaa vastoin tahtoaan, hänen yllään ei ole korvaamista. Ja kuka ikinä oksentaa tahallisesti, hänen yllään on (paaston) korvaaminen." [10] [10] Tämän raportoivat at-Tirmidhi (720) ja Ibn Majah (1676).

Ja tähän kuuluu myös se, kun paastoava henkilö viivästyttää suuren rituaalisen epäpuhtaudentilan (janabah) kokovartalonpesua (ghusl) aamunkoiton jälkeiseen aikaan, ja se, kun nainen viivästyttää kuukautis- tai jälkivuodonpesun (ghusl) aamunkoiton jälkeiseen aikaan, jos hän on tullut puhtaaksi ennen aamunkoittoa. Tällöin hänen on pakko paastota, eikä ole estettä sille, että hän viivästyttää pesua aamunkoiton jälkeiseen aikaan. Mutta hänen ei ole sallittua viivästyttää sitä auringonnousuun asti, vaan hänen on pakko peseytyä ja rukoilla aamunkoiton (fajrin) rukous ennen auringonnousua. Samoin suuressa epäpuhtauden tilassa (janaba) olevan henkilön ei tule lykätä kokovartalopesua (ghusl) auringonnousun jälkeiseen aikaan, vaan hänen on pakollista peseytyä ja rukoilla aamunkoiton (fajr) rukous ennen auringonnousua. Ja miehen on pakollista kiirehtiä, jotta hän ehtii aamunkoiton (fajrin) rukoukseen yhteisrukouksen kanssa.

Ja niihin asioihin, jotka eivät mitätöi paastoa, kuuluvat verikokeen ottaminen ja ravitsemukseen tarkoittamattomat injektiot, mutta niiden lykkääminen yöhön on parempi ja varmempi, jos se on helppoa, sillä profeetta ﷺ sanoi: "Jätä se, mikä saa sinut epäilemään siihen, mikä ei saa sinua epäilemään." [11] [11] Tämän raportoi at-Tirmidhi (2518).

Ja profeetta ﷺ sanoi: "Kuka ikinä varoo epäselkeitä asioita, on totisesti pitänyt puhtaana uskontonsa ja kunniansa." [12] [12] Tämän raportoivat al-Bukhari (52) ja Muslim (1599).

Yksi niistä asioista, joiden säädös on joillekin ihmisille epäselvä, on tyyneyden puuttuminen rukouksessa - oli se sitten pakollinen tai vapaaehtoinen. Autenttiset hadithit Allahin sanansaattajalta ﷺ ovat osoittaneet, että tyyneys on yksi rukouksen pilareista, jota ilman rukous ei ole pätevä. Se on rukouksessa pysähtymistä, siinä osoitettua hartausta sekä kiireettömyyttä, kunnes jokainen nikama palaa paikoilleen (asentoon, johon se on määrätty). Monet ihmiset rukoilevat ramadanin aikana yörukouksia (tarawiih) tavalla, jota he eivät sisäistä eivätkä he osoita siinä tyyneyttä, vaan he tekevät sen rutiininomaisesti, ilman pysähtyneisyyttä ja keskittymistä. Tällä tavoin suoritettu rukous on mitätön, ja sen suorittaja on syntinen eikä palkittu.

Niihin asioihin, joiden säädös saattaa olla joillekin epäselvä, kuuluu joidenkin luulo siitä, ettei ramadanin aikana suoritettua yörukousta (tarawiih) ole sallittua vähentää alle kahdenkymmenen rukousosion, ja toisten luulo, ettei siihen ole sallittua lisätä enempää kuin yksitoista tai kolmetoista rukousosiota. Tämä kaikki on perusteeton luulo - pikemminkin se on todisteiden vastainen virhe.

Autenttiset hadithit Allahin sanansaattajalta ﷺ ovat osoittaneet, että yörukouksessa on väljyyttä, eikä sille ole asetettu tarkkaa rajaa, jota vastaan ei saisi mennä. Päinvastoin, on vahvistettu, että hänellä ﷺ oli tapana rukoilla yöllä yksitoista rukousosiota, ja toisinaan kolmetoista rukousosiota, ja toisinaan vähemmän, sekä ramadanin aikana että sen ulkopuolella. Ja kun häneltä kysyttiin yörukouksesta, hän ﷺ sanoi: "Se on kahden osissa, ja jos joku teistä pelkää aamunkoiton lähestyvän, hän rukoilee yhden rukousosion, joka tekee hänen aiemmin rukoilemansa parittomaksi." [13] Sen autenttisuudesta ollaan yksimielisiä. [13] Tämän raportoivat al-Bukhari (946) ja Muslim (749).

Hän ﷺ ei määritellyt tiettyä määrää rukousosioita, ei ramadanille eikä sen ulkopuolelle. Tämän vuoksi seuralaiset rukoilivat ‘Umarin (Allah olkoon tyytyväinen häneen) aikana toisinaan kaksikymmentäkolme rukousosiota ja toisinaan yksitoista rukousosiota. Kaikki tämä on vahvistettu välittyneen ‘Umarilta (Allah olkoon tyytyväinen häneen) ja hänen aikansa seuralaisilta.

Jotkut varhaisajan edeltäjistä rukoilivat ramadanin aikana kolmekymmentäkuusi rukousosiota ja he suorittivat witr-rukouksen kolmella, ja toiset heistä rukoilivat neljäkymmentäyksi. Shaykh al-Islaam Ibn Taymiyyah ja muut oppineet mainitsivat tämän heistä. Kuten hän - Allah armahtakoon hänet - mainitsi, asiassa on väljyyttä. Hän mainitsi myös, että on suotaisampaa sille, joka pidentää resitointia, kumarrusta ja maahankumartumista, vähentää lukumäärää. Kun taas sille, joka lyhentää niitä, lisätä lukumäärää. Tämä on hänen sanojensa merkitys - Allah armahtakoon hänet.

Kuka ikinä tarkastelee hänen ﷺ sunnaansa, ymmärtää, että suotuisinta tässä kaikessa on rukoilla yksitoista tai kolmetoista rukousosiota niin ramadanin aikana kuin sen ulkopuolellakin. Tämä on siksi, että se vastaa profeetan ﷺ käytäntöä useimmissa tapauksissa, on helpompaa rukoilijoille ja on lähempänä harrasta keskittymistä ja tyyneyttä. Ja kuka ikinä lisää (niiden määrää), siinä ei ole haittaa eikä se ole moitittavaa, kuten aiemmin mainittiin.

Ja parasta sille, joka rukoilee imaamin kanssa ramadanin yörukouksissa on, ettei hän poistu ennen kuin yhdessä imaamin kanssa, sillä profeetta ﷺ sanoi: "Kuka ikinä rukoilee imaamin kanssa, kunnes hän poistuu, Allah kirjaa hänelle koko yön rukoilemisen." [14] [14] Tämän raportoivat at-Tirmidhi (806) ja Abu Dawud (1375).

Kaikille muslimeille on säädettyä tänä siunattuna kuukautena ahertaa erilaisten palvonnan muotojen parissa - suorittaa vapaaehtoisia rukouksia, resitoida Koraania pohtien ja ymmärryksellä, ylistää runsaasti Allahia, julistaa Hänen ykseyttään, kiittää Häntä, julistaa Hänen suuruuttaan ja pyytää Häneltä anteeksiantoa, esittää luvallisia pyyntörukouksia, kehottaa hyvään ja kieltää paha, kutsua Allahin luo, tukea köyhiä ja vähäosaisia, ahertaa vanhempien hyvässä kohtelussa, ylläpitää sukulaisuussuhteita, kunnioittaa naapuria, vierailla sairaiden luona sekä tehdä muita hyviä tekoja - sillä hän ﷺ sanoi aiemmin mainitussa hadithissa: "Allah katsoo kilpailuanne siinä ja ylpeilee teillä enkeleilleen - näyttäkää siis Allahille itsestänne hyvää, sillä totisesti onneton on se, joka jää siinä paitsi Allahin armosta." [15] [15] Tämän raportoi at-Tabaarani hänen Musnadissaan (2238).

Myös profeetan ﷺ on kerrottu sanoneen: "Kuka ikinä tekee siinä (eli ramadanina) vapaaehtoisen hyvän teon, on kuin hän, joka suorittaa pakollisen teon muuna aikana. Ja kuka ikinä suorittaa siinä pakollisen teon, on kuin hän, joka suorittaa seitsemänkymmentä pakollista tekoa muuna aikana.” [16] [16] Tämän raportoi Ibn Khuzaimah hänen autenttisessaan (1887).

Ja tämä johtuu profeetan ﷺ lausunnosta autenttisessa hadithissa, jossa hän ﷺ sanoi: "Pieni pyhiinvaellus ('umra) ramadanina vastaa pyhiinvaellusta (hajj)", tai hän sanoi: "Pyhiinvaellusta (hajj) minun kanssani" [17]. [17] Tämän raportoi al-Bukhari (1863).

Haditheja ja kertomuksia, jotka todistavat hyviin tekoihin kiirehtimisen ja niissä kilpailemisen luvallisuutta tänä pyhänä kuukautena, on monia.

Pyydämme Allahilta, että Hän soisi meille ja kaikille muslimeille menestystä kaikessa, mikä on Hänen tyytyväisyytensä mukaista, ja että Hän hyväksyisi paastomme ja rukouksemme, korjaisi tilanteemme ja suojelisi meitä kaikkia koettelemuksia vastaan, jotka johtavat harhaan. Pyydämme myös Häneltä, että Hän johdattaisi muslimien johtajia, korjaisi heidän tilansa ja yhdistäisi heidän rivinsä totuuteen. Se on Hän - Allah - joka on siinä Haltija ja siihen Kykenevä.

Allahin rauha, armo ja siunaukset olkoon yllänne.